AnteroHelasvuo Zeppeliinistä katsottuna

Sota jota ei voi voittaa

  • John Brunnerin vuonna 1972 ilmestynyt tieteisromaani The Sheep Look Up kuvaa järkyttävällä tavalla kovasti nykyistä muistuttavaa
    John Brunnerin vuonna 1972 ilmestynyt tieteisromaani The Sheep Look Up kuvaa järkyttävällä tavalla kovasti nykyistä muistuttavaa

John Brunnerin vuonna 1972 ilmestynyt tieteisromaani The Sheep Look Up kuvaa järkyttävällä tavalla kovasti nykyistä muistuttavaa maailmaa:  yhteiskunnat hajoamassa,  luonto pahasti saastunut, lajit kuolemassa sukupuuttoon. Kaikki ihmisen toiminnan seurauksena.

Jonkinlainen motto kirjalle on vuodelta 1862 peräisin oleva englantilainen runo: "Christmas in the New Rome", joka maalailee loistavaa tulevaisuutta suunnilleen tähän tapaan:

Viel päivä koittaa se kun lapsi saa / niityllä huoletonna viipottaa. /Ei sudet julmat siellä vaanikaan, / ja leijonia on vain kuvakirjoissaan. / Ei lahopuista oksat putoile / vaarana lapsukaisten hengelle. / On metsät puutarhoja siistejä...

Siinä kuvataan ihmisen voittoa kamalasta luonnosta. Vaaralliset lajit on joko tuhottu sukupuuttoon tai lopullisesti kesytetty ihmistä palvelemaan. Maailma on turvallinen ja steriili, historia päättynyt, paratiisi saavutettu. Tähän oli tähdätty siitä asti, kun Raamatusta luettiin Jumalan määräys: " Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa. Kaikki villieläimet ja taivaan linnut, kaikki maan päällä liikkuvat eläimet ja meren kalat pelkäävät ja säikkyvät teitä; ne on annettu teidän valtaanne. Teidän ravintonanne olkoot kaikki olennot, jotka elävät ja liikkuvat. Ne kaikki minä annan nyt teille, niin kuin annoin teille vihreät kasvit."

Ennen historian alkua ihmiset olivat metsästäjä-kerääjiä, jotka kamppailivat olemassaolosta  jokseenkin tasaväkisesti muiden luontokappaleiden kanssa. Se oli reilu peli: syö tai tule syödyksi. Tasapaino ei järkkynyt satoihin tuhansiin vuosiin. Sitten tapahtui käänne. Keksittiin maanviljelys, syntyi kulttuuri, ihmiskunta alkoi lisääntyä alati kiihtyvään tahtiin ja liikkua ja "täyttää maan" niin  kuin sanassa käskettiin.

Alkoi sota luontoa vastaan. Alkoi mässäily. Muut lajit, joita oli kunnioitettu veljinä ja sisarina, pidetty liittolaisina ja sielullisina olentoina, nähtiin nyt vihollisina, jotka piti nujertaa ja orjuuttaa. Viha valtasi ihmisen mielen, ja ihminen asetti itsensä irralliseksi luonnosta, korotti itsensä ainutlaatuiseksi lajiksi tuomiten muut tyhmiksi, vajavaisiksi, vaistonvaraisiksi, arvottomiksi muuten kuin orjina ja käyttötavarana.

Tätä pitkää historian vaihetta me elämme nyt, samalla kun se on saavuttamassa päätepisteensä. Olemme tuhansien vuosien ajan käyneet sotaa muita maapallon asukkaita vastaan. Ja olemme käytännössä voittaneet sen sodan. Tällaista voittoa on ollut tapana kutsua Pyrrhoksen voitoksi, voitoksi joka on itse asiassa tappio.

Siksi meillä on jäljellä enää vain yksi vaihtoehto: rauha luonnon kanssa. Luonto ei sitä vastusta, se ei haudo kostoa meille, mutta saattaa lyhyessä ajassa itse tuhoutuessaan tuhota ihmiskunnan. Kaikki riippuu omasta asenteestamme, jos emme älyä muuttaa elintapojamme ja ryhtyä hartiavoimin auttamaan luontoa, ennen kuin sitä ei enää voi pelastaa, olemme itse hukassa.

Annetaan rauhalle tilaisuus - rauhalle luonnon kanssa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Kumpi oli ensin, muna vai kana. Samaa voidaan kysyä maanviljelyn ja kulttuurin suhteesta. Näyttävästi kulttuuri on nykyisen tiedon valossa syntynyt jo ennen maanviljelystä. Siitä itseasiassa kertovat kalliomaalaukset, korulöydöt ja haudat. Merkittävin löytö Göbekli Tepen kivikehä, se kertoo uskonnollisista menoista ennen maanviljelyn syntymistä. On päätelty ja spekuloitu että maanviljely syntyikin sen seurauksena kun suuret määrät ihmisiä kokoontuivat yhteen luomaan kulttuuria. Kehitys on aina kilpavurustelua, se pärjää jolla parhaimmat kyvyt ja työkalut selviytyä. Ihminenkin on vain tälle laille alisteinen orja. Ja vaikka yksi sukupolvi oppisi pääsemään siitä irti, on uusi sukupolvi jo unohtanut sen.

Käyttäjän PetriPirskanen kuva
Petri Pirskanen

"Muut lajit, joita oli kunnioitettu veljinä ja sisarina, pidetty liittolaisina ja sielullisina olentoina, nähtiin nyt vihollisina, jotka piti nujertaa ja orjuuttaa."

Tuskimpa on kunnioitettu sen enempää kuin nyt.. Veikkaan että viha on ollut ihmisissä suuri kun joku karhu/leijona tai vastaava on hyökännyt kylään ja tappanut lapsen tai vastaavaa on tapahtunut. Ja veikkaan että jo tuolloin ihmiset olisivat tahtoneet nykypäivän välineet eläimiä vastaan!

En ymmärrä mitä tarkoitat tällä että tapetaan sukupuuttoon? Suomessahan Susiakin suojellaan viimeiseen asti vaikka jotkut tahtoisikin niitä päästä tappamaan!

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Esimerkiksi ennen kristinuskon tuloa Suomeen ihmisillä oli hyvien erilainen suhde luontoon. Suomessa ns muinaisusko oli merkittävä ja se kunnioitti luontoa aivan eri tavalla. Ns luonnonuskonnoissa on hyvin paljon samakaltaisuuksia, esimerkiksi Pohjois-Amerikan intiaaneilla oli hyvin samakaltaisia tapoja.

Suurimpana yhteisenä tekijänä eri luonnonuskontojen välillä pidetään kunnioitusta luontoa ja sen kiertokulkua kohtaan. Ihminen nähdään osana tätä kiertokulkua: ihminen ei ole luonnosta erillinen eikä sitä ylempänä tai alempana.

Tämän kiertokulun hyväksyminen osaksi elämää tarkoitti hyvin erilaista suhtautumista esimerkiksi petoihin Suomessa. Niitä kunnioitettiin ja esimerkiksi huvikseen tappaminen oli täysin vastoin silloista ajattelutapaa. Hieman samoin kuin intiaanit eivät lainkaan ymmärtäneet, kun tulijat ampuivat huvikseen biisoneita harrastuksena ottamatta lihoja ja turkkeja talteen.

Suomalaisesta muinaisuskosta kerrotaan seuraavaa:
"Metsästyskulttuurit olivat animistisiä, ja jokaisella eläimellä oli sen mukaan sielu. Saaliin saaminen koettiin riippuvan sekä tuonpuoleisista olennoista että eläinten tahdosta. Saaliseläimet antautuivat metsästettäväksi omasta tahdostaan, mutta tämän ehtona oli se, että metsästäjä noudatti oman osuutensa ja kunniotti saaliin eläinarvoa. Käytännössä tämä merkitsi usein sitä, että saaliseläimen luut käsiteltiin niin, että varmistettiin sen mahdollisuus jälleensyntyä maan päälle."

"Suomalaisten luontosuhde huipentui karhuun. Sen erityisyys on johtunut siitä, että se on Suomen luonnon mahtavin ja voimakkain eläin, joka on tarjonnut ihmiselle jopa ylivertaisen vastuksen. Karhusta puhuminen on koettu jopa tabuksi, ja siksi sille on haettu kiertoilmaisuja."

"Varsinkin karhu on ollut palvottu eläin. Pyydystetyn karhun kunniaksi järjestettiin juhlat, karhunpeijaiset, joilla karhu pyrittiin palauttamaan uuteen elämään tullakseen jälleen riistaksi metsään."

Vasta myöhemmät uskonnot ja ajat ovat tuoneet mukanaa ajatuksen ihmisestä luomakunnan kruununa, jolla on oikeus alistaa kaikki muut tällä pallolla.

Käyttäjän PetriPirskanen kuva
Petri Pirskanen

Kuka Suomessa metsästää huvikseen?

Ja aika hauska tuo "Varsinkin karhu on ollut palvottu eläin. Pyydystetyn karhun kunniaksi järjestettiin juhlat, karhunpeijaiset, joilla karhu pyrittiin palauttamaan uuteen elämään tullakseen jälleen riistaksi metsään"

Nitsataan karhu ja pidetään juhlat sen kunniaksi... Aika kieroa.. Vrasinkin " Saaliseläimet antautuivat metsästettäväksi omasta tahdostaan," No eivät todellakaan antautunut omasta tahdostaan.

Aika hulluja ajatuksia..

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi Vastaus kommenttiin #5

Kuka metsästää huvikseen? Veikkaan että aika monelle tärkeämpää on itse metsästystapahtuma ja sen tuottama jännitys sekä elämykset kuin itse saalis. Ei jälleen voi yleistää, mutta aika outoa olisi ellei osalla näin olisi.

Jos nyt ajattelee puolen vuoden sisällä uutisia, niin tuossahan mm Afrikassa putosi kone, jossa oli suomalaisia johtajia metsästysreissulla. Tai kenraali Hägglund kehuskeli ampumallaan leijonalla. Tuskin noita nyt tarve ja välttämättömyys ohjasi.

Tämän jälkeen yrität selittää logiikalla silloisia uskonasioita luokkaa 1700-luvulla. Ei se ole sen hullumpaa kuin monet muutkaan uskonnot ja niiden ajatukset. Näkemys karhusta perustuu luonnon kiertokulkuun ja vaikkapa sielun siirtymään sekä elämiseen toisaalla uutena inkarnaationa. Taitaa tuolla kaukoidässäkin olla varsin suosittu ajatus edelleen.

Itse en sanoisi hulluiksi ajatuksiksi. Joka tapauksessa kuten koitin kuvata, niin luonnon kannalta ajatus oli tasapainoisempi. Vaikuttaa tosin ettei kuvaus saavuttanut ainakaan sinua. Mutta.. Eiköhän tässä kaikki mitä tästä on minun tarpeen sanoa. Ei huvita vääntää tänään, luen mieluummin kirjaa.

Käyttäjän elina kuva
Elina Moustgaard

Komea kuvadokumentti fintiaanien elämästä:

Suurten järvien alueella asuu kansa, jolla on juuret sekä Suomessa että Amerikan alkuperäisväestössä. Näiden fintiaaneiksi kutsuttujen ihmisten tarkkaa lukumäärää on mahdoton selvittää, mutta heitä arvioidaan olevan satoja, jopa tuhansia." https://yle.fi/uutiset/3-9075937

Käyttäjän fazerinsini kuva
Jouni Suonsivu Vastaus kommenttiin #7

Kiitos, Elina!

Kauan sitten kurssikaverini teki graduaan suomalaisten osuustoimintaliikkeestä sen ajan Yhdysvalloissa. Kerroin hänelle kulttuuriantropologiassa oppimastani ja kerroin hänelle lukemastani, että suomalaiset yksinkertaisesti veivät omansa mukanaan eli olivat ensimmäisinä raivaamassa metsiin kaskiviljelyksiä ja yleensä asuttamassa metsää, jossa ei ole mitään pelättävää, sehän on ystävä ja elinympäristö. He tutustuivat paikallisiin intiaaneihin, minne asettuivatkin, ja tulivat moniaalla kutsutuiksi he-jotka-ovat-kuin-me.

Tarinan toinen puoli on kuitenkin se, että kun mm. kaskea polttaneet suomalaiset jatkoivat matkaansa viljeltävän pellon elinvoiman ehdyttyä, paikalle tuli muita eurooppalaisia, valmiille asumuksille, joista sittemmin tuli kyliä ja kaupunkeja. Henkilökohtaiset lämpimät suhteet intiaaneihin tuottivat pitkän päälle toisten tultua maisemiin vaikeuksia intiaaneille.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Niko Kaistakorpi, tuo mitä sanot kristinuskosta on silkka myytti ja onneksi kiitos sen tiedämme miten ja kuinka karhupeijaisia vietettiin jopa niin hyvin että niitä on jopa valokuvattu. Sen sijaan vanhoille perinteille kohtalokkainta oli teollistuminen ja kaupungistuminen, vanhat kansanperinteet ja uskomukset alettiin nähdä tyhmien ja sivistymättömien maalaosjunttien hommana. Sitten tuliki toinen maailmansota ja Suomalaoset marssivat talvisodassa Venäjää vastaan. Jossain siinävaiheessa kiinostus vanhoihin perinteisiin oli kuolla. Suomalaisten luonto suhde, no ennen 2000 -luvun renesanssia luonto koettiin pelottavana ja vaarallisena paikkana jossa vallitsee ihmistäkin mahtavammat hallitsemattomat voimat. Siksi metsää juuri pidettiin pyhänä (piha ja pyhä muuten tulevat etymologisesti samasta juuresta, sana tarkoittaa rajattua aidattua aluetta - tämänkin olen lukenut).

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi Vastaus kommenttiin #8

Mikä sanomassani on myytti? En saa kiinni.

”Valtio kielsi muinaisuskon harjoittamisen 1600-luvulla, mutta Suomessa tiedettiin tai epäiltiin olevan vielä 1700-luvulla pyhiä lehtoja, joita kirkonmiehet ja viranomaiset pyrkivät hävittämään”

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #9

Onko sinulla laittaa lähdettä tai linkkiä väitteillesi?

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi Vastaus kommenttiin #10

Tuo on suoraan wikipediasta:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalainen_muinaisusko

Wikipedian viite sille on Kovalainen, Ritva & Seppo, Sanni: Puiden kansa.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Etäisyyttä luonnosta haetaan ja viimeiseksi se löydetään sisältämme. Silloin alkaa se viimeinen puhdistus.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset